Anthemis v. Helmwald
Kutsumanimi: Aatu
Sukupuoli, rotu: ori, hannover Säkäkorkeus, väri: 168 cm, ruunikko VH-tunnus: VH21-011-0106 |
Kasvattaja: Sonya (VRL-09386), Gestüt Helmwald
Omistaja: Emma (VRL-14702), muutti 5.4.-21 Hoperoadiin Syntynyt: 18.03.2021(4-vuotias), Saksa Koulutus: Intermediate I, 70 cm, koulupainotteinen |
Kun Aatu astuu tallikäytävälle, se tuo itsensä täydellä vaihteella sisään. Ori tulee ylväänä pää pystyssä ja korvat tötteröllä iloisesti höristen omaa karsinaansa kohti, koska tietää, että karsinassa on lähes aina heinää valmiina. Aatu rakastaa huomiota ja ruokaa, mieluiten yhtä aikaa molempia. Ori on myös melkoinen haaveilija, ja jumiutuu usein ihan omiin maailmoihinsa.
Jokaisella heppatytöllä pitäisi olla yksi Aatu elämässään. Ori ei hölmöile tai säiky turhia, ja onkin siksi lähes kenen vain käsiteltävissä. Taluttaessa Aatu kävelee leppoisasti taluttajansa vieressä katsellen ympärilleen ja välillä nuuskien polunviertä koittaen varastaa muutaman heinätupsun suuhunsa. Hoitaessa Aatua saa välillä herätellä ja tiputella pilvilinnoistaan, sillä hetkittäin ori unohtaa kokonaan esimerkiksi jalkojen noston tai liikkeelle lähtemisen tuijottelun ja haaveilun sijaan. Tästä johtuen Aatu on helppo käsitellä hoitotoimissa, eikä se säiky klipperin surinoita tai eläinlääkärin vermeitä, ja Aatu on helppo myös esimerkiksi raspata ilman rauhoituksia.
Ratsastaessa Aatu herää henkiin. Se on melko virkeä ja hyvinkin menevä, vaikka muuten ori onkin rauhallinen ja maltillinen. Aatu on perinyt vanhemmiltaan valtavat askellajit ja liikkeet, joissa on täydellinen ripaus vetreyttä ja elävyyttä, ja niiden katseleminen hurmaa jokaisen, myös ei-hevosihmisen. Ori ei ole jokaisen ratsu, sillä vääränlainen ratsastaja saa orin käyttämään hurjaa taitoaan aivan väärällä tavalla, esimerkiksi liian kokematon ratsastaja voi yrittää tukea hevosta liikaa suusta, jolloin Aatu unohtaa kokonaan oman kokonsa ja lihaksikkuutensa, eikä kanna enää itse itseään, vaan rojahtaa kuolainta vasten. Aatu rakastaa hyppäämistä ja esteitä, mutta ei osaa hypätä. Ei yhtään. Hevoselta uupuu kokonaan hyppytekniikka, eikä Aatu välttämättä ollenkaan muista katsoa minne jalkansa laittaa, kun laukkaa valtavaa laukkaansa kohti estettä. Aatu pääsee satunnaisesti hyppimään pieniä esteitä, mutta kenenkään mielenterveys ei kestä katsella sitä räpellystä kovin usein.
Ori ei pidä juuri yhtään muista hevosista, ja siksi tarhaakin yksin. Aatun karsinan väliseinät on peitetty vanerilla, jotta ori ei stressaantuisi naapurikarsinoiden asukeista, sillä se on aikamoinen yksinäinen susi, ja näyttää herkästi hammasta hevoskavereille. Kuljettaessa Aatu matkustaa mieluiten yksin, mutta on muutama hevonen, joita ori sietää ja voi hyvin matkustaa esimerkiksi kilpailuihin niiden kanssa. Kilpailupaikoilla Aatu käyttäytyy muuten aivan täysin samoin ja yhtä rauhallisesti kuin kotonaan, mutta usein sen korvat tukitaan pumpulilla ja korvahupulla, ettei muut hevoset häiritse sitä liikaa, vaikka ori pärjäisi ilmankin. Kilparadoilla Aatu tietää, että nyt täytyy pistää parastaan, ja yleensä silloin hevosesta saa irti ne parhaat palat.
Jokaisella heppatytöllä pitäisi olla yksi Aatu elämässään. Ori ei hölmöile tai säiky turhia, ja onkin siksi lähes kenen vain käsiteltävissä. Taluttaessa Aatu kävelee leppoisasti taluttajansa vieressä katsellen ympärilleen ja välillä nuuskien polunviertä koittaen varastaa muutaman heinätupsun suuhunsa. Hoitaessa Aatua saa välillä herätellä ja tiputella pilvilinnoistaan, sillä hetkittäin ori unohtaa kokonaan esimerkiksi jalkojen noston tai liikkeelle lähtemisen tuijottelun ja haaveilun sijaan. Tästä johtuen Aatu on helppo käsitellä hoitotoimissa, eikä se säiky klipperin surinoita tai eläinlääkärin vermeitä, ja Aatu on helppo myös esimerkiksi raspata ilman rauhoituksia.
Ratsastaessa Aatu herää henkiin. Se on melko virkeä ja hyvinkin menevä, vaikka muuten ori onkin rauhallinen ja maltillinen. Aatu on perinyt vanhemmiltaan valtavat askellajit ja liikkeet, joissa on täydellinen ripaus vetreyttä ja elävyyttä, ja niiden katseleminen hurmaa jokaisen, myös ei-hevosihmisen. Ori ei ole jokaisen ratsu, sillä vääränlainen ratsastaja saa orin käyttämään hurjaa taitoaan aivan väärällä tavalla, esimerkiksi liian kokematon ratsastaja voi yrittää tukea hevosta liikaa suusta, jolloin Aatu unohtaa kokonaan oman kokonsa ja lihaksikkuutensa, eikä kanna enää itse itseään, vaan rojahtaa kuolainta vasten. Aatu rakastaa hyppäämistä ja esteitä, mutta ei osaa hypätä. Ei yhtään. Hevoselta uupuu kokonaan hyppytekniikka, eikä Aatu välttämättä ollenkaan muista katsoa minne jalkansa laittaa, kun laukkaa valtavaa laukkaansa kohti estettä. Aatu pääsee satunnaisesti hyppimään pieniä esteitä, mutta kenenkään mielenterveys ei kestä katsella sitä räpellystä kovin usein.
Ori ei pidä juuri yhtään muista hevosista, ja siksi tarhaakin yksin. Aatun karsinan väliseinät on peitetty vanerilla, jotta ori ei stressaantuisi naapurikarsinoiden asukeista, sillä se on aikamoinen yksinäinen susi, ja näyttää herkästi hammasta hevoskavereille. Kuljettaessa Aatu matkustaa mieluiten yksin, mutta on muutama hevonen, joita ori sietää ja voi hyvin matkustaa esimerkiksi kilpailuihin niiden kanssa. Kilpailupaikoilla Aatu käyttäytyy muuten aivan täysin samoin ja yhtä rauhallisesti kuin kotonaan, mutta usein sen korvat tukitaan pumpulilla ja korvahupulla, ettei muut hevoset häiritse sitä liikaa, vaikka ori pärjäisi ilmankin. Kilparadoilla Aatu tietää, että nyt täytyy pistää parastaan, ja yleensä silloin hevosesta saa irti ne parhaat palat.
Sukutaulu
Aatu on jonkin ajan päästä tarjolla jalostukseen, kysy sähköpostilla lisää!
iii: 8th Commandment hann, rt, 167 cm iie: Texasena hann, mkm, 166 cm iei: Danetto Disliker hann, rn, 165 cm iee: Carmen hann, m, 167 cm |
||
eii: Rendezvous hann, rt, 171 cm eie: Pramia hann, m, 170 cm eei: Fuchsanfall hann, trt, 170 cm eee: Sechzigste Lüge hann, rt, 168 cm |
Aamulla: 0,5l Basic Mix, 0,5l Sport Mix, 0,5dl Minerals
Illalla: 0,5l Sport Mix, 4dl Sweet Mix, omena pilkottuna
Illalla: 0,5l Sport Mix, 4dl Sweet Mix, omena pilkottuna
Päiväkirja
05.04.2021, Emma: Olimme Gestüt Helmwaldin Sonyan kanssa jutelleet, että kävisin heillä kyläilemässä ja samalla katsomassa kahta upeaa nuorta hevosta, jotka lopulta talutin hevosautooni alle tunnin kuluttua hevosten tapaamisesta.
Sammutin autoni päätallin päätykatoksen eteen, napsautin käsijarrun päälle, ja keräsin tavarani pelkääjänpaikan penkiltä. Astuin autosta ulos, vein tavarani heinälän oven eteen, ja avasin tallin suuret pariovet. Autosta kuului jo kimeitä hirnahduksia, jotka saivat pihalla tarhaavilta hevosilta vastauksia.
"Nuoret on nyt hiljaa, kohta pääsette talliin rauhoittumaan" sanoin naurahtaen samalla, kun availin lastausrampin lukituksia. Jompi kumpi hevosista kuopi äänekkäästi auton kyydissä, kun avasin sillan. Siltaa lähimmässä matkapilttuussa odotti Veera, jonka siirsin edeltä talliin. Aatu oli taas autossa Veeraa kauimmaisessa pilttuussa, ilmeisesti orilla ei ole kamalan suurta kiinnostusta muita hevosia kohtaan... Aatu katseli minua höristen, kun siirtelin auton karsinoita sivuun saadakseni myös Aatun karsinan auki.
"Tulepas nyt", hoputin oria kävellessäni autosta pois sen laahatessa melko hitaasti perässäni. Aatu nosti päätään astuttuamme sillalle ja kävellessämme sitä pitkin alas. Tarhoissa hevoset juoksentelivat hirnuen uusille tulokkaille. Aatu käveli rauhallisesti perässäni katsellen ympärilleen, ja talutin orin karsinaansa heti päätyovea lähimpään nurkkakarsinaan. Olin ajatellut laittaa orin nurkkakarsinaan, jotta ei tarvitsisi peittää kahta väliseinää, pelkästään yksi! Ja selkeästi Aatu piti valinnastani alkaen heti syömään heinää kihnuttaen päätään ruokakuppiinsa. Veera oli viereisessä karsinassa jo mutustamassa heiniään, toki olin jo pultannut väliseinään vaneriset näköesteet ennen hevosten tuloa. Purin Aatulta kuljetussuojat ja punaisen fleeceloimen päältä ja taputin rauhallisesti heinää syövää oria kaulalle, ja nappasin Veeralta myös varusteet päältä ja vein varustehuoneeseen.
Nappasin satulahuoneesta kummallekin hevoselle omat uudet harjat kainalooni, ja toisella kädellä täytin taskuni porkkanapaloilla. Harjasin ensin Veeran, ja heti perään astuin Aatun karsinaan tarjoten sille porkkanaa. Harjailin oria melko pehmeällä luonnonharjasharjalla kokeillen samalla koko hevosen lävitse haavojen tai kolhujen varalta.
Sammutin autoni päätallin päätykatoksen eteen, napsautin käsijarrun päälle, ja keräsin tavarani pelkääjänpaikan penkiltä. Astuin autosta ulos, vein tavarani heinälän oven eteen, ja avasin tallin suuret pariovet. Autosta kuului jo kimeitä hirnahduksia, jotka saivat pihalla tarhaavilta hevosilta vastauksia.
"Nuoret on nyt hiljaa, kohta pääsette talliin rauhoittumaan" sanoin naurahtaen samalla, kun availin lastausrampin lukituksia. Jompi kumpi hevosista kuopi äänekkäästi auton kyydissä, kun avasin sillan. Siltaa lähimmässä matkapilttuussa odotti Veera, jonka siirsin edeltä talliin. Aatu oli taas autossa Veeraa kauimmaisessa pilttuussa, ilmeisesti orilla ei ole kamalan suurta kiinnostusta muita hevosia kohtaan... Aatu katseli minua höristen, kun siirtelin auton karsinoita sivuun saadakseni myös Aatun karsinan auki.
"Tulepas nyt", hoputin oria kävellessäni autosta pois sen laahatessa melko hitaasti perässäni. Aatu nosti päätään astuttuamme sillalle ja kävellessämme sitä pitkin alas. Tarhoissa hevoset juoksentelivat hirnuen uusille tulokkaille. Aatu käveli rauhallisesti perässäni katsellen ympärilleen, ja talutin orin karsinaansa heti päätyovea lähimpään nurkkakarsinaan. Olin ajatellut laittaa orin nurkkakarsinaan, jotta ei tarvitsisi peittää kahta väliseinää, pelkästään yksi! Ja selkeästi Aatu piti valinnastani alkaen heti syömään heinää kihnuttaen päätään ruokakuppiinsa. Veera oli viereisessä karsinassa jo mutustamassa heiniään, toki olin jo pultannut väliseinään vaneriset näköesteet ennen hevosten tuloa. Purin Aatulta kuljetussuojat ja punaisen fleeceloimen päältä ja taputin rauhallisesti heinää syövää oria kaulalle, ja nappasin Veeralta myös varusteet päältä ja vein varustehuoneeseen.
Nappasin satulahuoneesta kummallekin hevoselle omat uudet harjat kainalooni, ja toisella kädellä täytin taskuni porkkanapaloilla. Harjasin ensin Veeran, ja heti perään astuin Aatun karsinaan tarjoten sille porkkanaa. Harjailin oria melko pehmeällä luonnonharjasharjalla kokeillen samalla koko hevosen lävitse haavojen tai kolhujen varalta.
Tämä on virtuaalihevonen
Tämä on virtuaalitalli
Hevosen kuvat: Cherie